Chronique finlandaise
2 participants
Page 1 sur 1
Chronique finlandaise
http://desibeli.net/arvostelu/3397
Olen perin juurin hämmästynyt. En tiedä mitä kaikkea Alexis Damienin aamumurojen seassa oikein onkaan, mutta herran saavuttamat tulokset ovat ainakin innostavia. Kun tämä Wormfoodissa ja Carnival In Coilissakin kannuja paukuttanut herra keksi käynnistää uuden projektin, rajat eivät ahdistaneet mielikuvituksen laukkaa. Ainesosiksi kelpasivat niin goottimetalli, funk, jazz, proge, kokeellinen taiderock kuin elektropopkin. Näistä palasista voisi saada aikaiseksi monta keitosta, jotka karkottaisivat pelkällä hajullaan, tarttuisivat kurkuun tai maistuisivat muuten vaan hirveältä, mutta Damien ei olekaan mikään tavallinen jamppa.
2unlimited leikittelee eri elementtiensä kanssa, bimbopopin, progemetallin ja elektrorockauksen nivoutuessa mausteidensa kera yhä kierommaksi ja kierommaksi musiikkisykkyräksi. Laulajatar Asphodel, joka on käynyt tutuksi mm. Penumbran riveistä, on yhtyeen toinen vahva puoli, ja Asphodel vaikuttaakin olevan elämänsä vedossa, kun hän pääsee näin kerrankin irroittelemaan vapaasti koko skaalallaan. Vokalisointi seikkaileekin iloisesti oopperamaisen ilmaisun, perinteisen hevilaulun, folkahtavan fiilistelyn, björkmäisen väännön ja aquamaisen bimboilun välillä, kimmahdellen kulloisenkin tunnelman mukaan nopeasti laidasta toiseen. Damien värittää tätä sukkulointia omilla satunnaisilla murinoillaan, mikä tosin lähinnä heikentää lopputulosta.
Erikoisuuden tavoittelussa piilee aina se vaara, että outoilu karkaa itsetarkoitukselliseksi friikkailuksi, mutta Pin-Up Went Down osaa mielestäni välttää tämänkin sudenkuopan. Tiedän että monet ovat toista mieltä, eikä ranskalaisten nykivä kohkaus tule koskaan kohoamaan listoille, mutta silti tässä kaikessa on jokin järki. Vinojen lattioiden, valuvien seinien ja orastavan hulluuden tuolta puolen löytyy se tiivis perusajatus, lähtökohta ja ydin, jonka ympärille kaikki muu rakentuu. Vaikka kokonaisuus on paikoin turhan sirpaleinen ja kaikki raidat eivät jaksa kantaa koko painoaan, on 2unlimited silti tutustumisen arvoinen kokemus, sillä se tarjoaa taatusti ainakin jonkinlaisen kokemuksen
Olen perin juurin hämmästynyt. En tiedä mitä kaikkea Alexis Damienin aamumurojen seassa oikein onkaan, mutta herran saavuttamat tulokset ovat ainakin innostavia. Kun tämä Wormfoodissa ja Carnival In Coilissakin kannuja paukuttanut herra keksi käynnistää uuden projektin, rajat eivät ahdistaneet mielikuvituksen laukkaa. Ainesosiksi kelpasivat niin goottimetalli, funk, jazz, proge, kokeellinen taiderock kuin elektropopkin. Näistä palasista voisi saada aikaiseksi monta keitosta, jotka karkottaisivat pelkällä hajullaan, tarttuisivat kurkuun tai maistuisivat muuten vaan hirveältä, mutta Damien ei olekaan mikään tavallinen jamppa.
2unlimited leikittelee eri elementtiensä kanssa, bimbopopin, progemetallin ja elektrorockauksen nivoutuessa mausteidensa kera yhä kierommaksi ja kierommaksi musiikkisykkyräksi. Laulajatar Asphodel, joka on käynyt tutuksi mm. Penumbran riveistä, on yhtyeen toinen vahva puoli, ja Asphodel vaikuttaakin olevan elämänsä vedossa, kun hän pääsee näin kerrankin irroittelemaan vapaasti koko skaalallaan. Vokalisointi seikkaileekin iloisesti oopperamaisen ilmaisun, perinteisen hevilaulun, folkahtavan fiilistelyn, björkmäisen väännön ja aquamaisen bimboilun välillä, kimmahdellen kulloisenkin tunnelman mukaan nopeasti laidasta toiseen. Damien värittää tätä sukkulointia omilla satunnaisilla murinoillaan, mikä tosin lähinnä heikentää lopputulosta.
Erikoisuuden tavoittelussa piilee aina se vaara, että outoilu karkaa itsetarkoitukselliseksi friikkailuksi, mutta Pin-Up Went Down osaa mielestäni välttää tämänkin sudenkuopan. Tiedän että monet ovat toista mieltä, eikä ranskalaisten nykivä kohkaus tule koskaan kohoamaan listoille, mutta silti tässä kaikessa on jokin järki. Vinojen lattioiden, valuvien seinien ja orastavan hulluuden tuolta puolen löytyy se tiivis perusajatus, lähtökohta ja ydin, jonka ympärille kaikki muu rakentuu. Vaikka kokonaisuus on paikoin turhan sirpaleinen ja kaikki raidat eivät jaksa kantaa koko painoaan, on 2unlimited silti tutustumisen arvoinen kokemus, sillä se tarjoaa taatusti ainakin jonkinlaisen kokemuksen
Re: Chronique finlandaise
Alexis a écrit:on 2unlimited silti tutustumisen arvoinen kokemus, sillä se tarjoaa taatusti ainakin jonkinlaisen kokemuksen
je suis entièrement d'accord avec tout ce qui précède, mais je trouve cette conclusion un tantinet exagérée...
l'ami Carotte aurait du écouter ce passage en profondeur avant de tirer pareille conclusion!
steph ptc- Chauve-souris étoilée
- Nombre de messages : 65
Date d'inscription : 20/01/2008
Re: Chronique finlandaise
Ah oui, Mika Roth (mi-carotte)... Putain ptc quand tu as sorti ça, ça m'a fait halluciner de rire.
Invité- Invité
Sujets similaires
» Chronique Ultrarock
» Chronique d' Antithetik
» Chronique Thrashocore
» Chronique Pavillon 666
» Chronique TrexSound
» Chronique d' Antithetik
» Chronique Thrashocore
» Chronique Pavillon 666
» Chronique TrexSound
Page 1 sur 1
Permission de ce forum:
Vous ne pouvez pas répondre aux sujets dans ce forum
|
|